Teksti
lainattu Ruotsin valtion säteilyturvakeskukselta
Radonia ja sen johdannaisia kulkeutuu keuhkoputkiin ja
keuhkoihin hengityksen mukana. Radonjohdannaisten hajoamisen
yhteydessä erittyvä alfasäteily on haitallista ja voi
aiheuttaa keuhkosyöpää. Myös kehon muut osat voivat saada
säteilyannoksen, mutta riski vahingoittumiseen on pienempi.
Siitä hetkestä, kun joku altistuu radonille keuhkosyvän
kehittymiseen voi kestää 15–40 vuotta. Keuhkosyövällä on
erittäin huono ennuste. Se huomataan myöhäisessä vaiheessa, ja
kun diagnoosi on tehty potilaalla ei useimmiten ole elinaikaa
paljon jäljellä. Ruotsalaisessa syöpätutkimuksessa, joka
esitettiin vuonna 1995 näkyy, että lähes 70 % potilaista
menehtyy vuoden sisällä ja 90 % viiden vuoden sisällä. On siis
olemassa hyvä syy keuhkosyövän ennaltaehkäisemiseksi niin
laajassa mittakaavassa kuin mahdollista.
Gammasäteily on elektromagneettista säteilyä, jota kehittyy,
kun radioaktiiviset aineet hajoavat. Se on saman tyyppistä
kuin röntgensäteily. Gammasäteilyllä on pitkä kantama, ja se
voi ulottua monen sadan metrin päähän ilmassa, ja noin puolen
metrin syvyyteen kivessä tai betonissa.
Alfasäteily koostuu partikkeleista, alfapartikkeleista, joita
muodostuu, kun määrätyt radioaktiiviset aineet hajoavat.
Alfasäteilyllä on erittäin pieni kantama, se pystyy juuri ja
juuri tunkemaan ihon läpi. Säteily voi tästä syystä aiheuttaa
haittoja vain, jos radioaktiivinen aine pääsee kehon sisään.
Radiumia on luonnossa joka puolella enemmän tai vähemmän
tiivistyneessä muodossa. Rakennuksissa radonia voi tulla
maasta, rakennusmateriaalista tai talousvedestä.
Talousvesi.
On epätavallista, että kuntien talousvedestä löytyy korkeita
määriä radonia. Pintavedet eivät sisällä
käytännössä lainkaan radonia. Syvät porakaivot voivat tuottaa
vettä, jonka radonpitoisuudet ovat korkeita. Erityisesti tämä
pätee alueilla, joiden peruskallio sisältää enemmän uraania
kuin tavallisesti. Tämä koskee erityisesti niitä, joilla on
omat kaivot.
Kun taloudessa käytetään radonia sisältävää vettä, radonia
erittyy sisäilmaan. Karkeana ohjeena voi pitää, että kun veden
sisältämä radon on 1 000 Bq/l, sisäilman radonpitoisuus on
noin 100 Bq/m3.
Ei ole terveellistä juoda vettä, jossa on korkea
radonpitoisuus. Elintarvikevirasto otti 1. lokakuuta 1997
käyttöön seuraavat radonin raja-arvot juomavettä koskevassa
ilmoituksessaan:
Kunnallinen ja yksityinen vesi enemmän kuin 100 Bq/l (käytettävää
huomautuksella)
enemmän kuin 1 000 Bq/l (kelpaamatonta)
Teksti on lainattu Ruotsin valtion säteilyturvakeskukselta:
maaliskuu / lokakuu 2002. Teksti on käännetty ruotsinkielestä
suomeksi.
|
